Salibandy

Salibandya pelataan myös ulkomailla

Suomessa salibandyn pelaaminen alkaa jo ala-asteella koululiikunnan yhteydessä, ja moni pieni harrastaja saattaakin kuvitella, että kyseessä on kotimainen laji. Todellisuudessa salibandyn juuret johtavat 1970-luvun Ruotsiin, josta se levisi vasta myöhemmin muihin Pohjoismaihin, Baltiaan ja muualle Eurooppaan. Salibandyä pelataankin eniten sellaisissa maissa, joihin se on levinnyt ensimmäisenä. Tässä artikkelissa keskitymme hieman tarkemmin juuri lajin esiintyvyyteen ulkomailla. Lue lisää!

Salibandyä ulkosalla

Aurinko porottaa kuumana taivaalta ja sisäliikuntahalleissa juokseminen tuntuu silkalta kidutukselta. Moni jättää tällöin lajiharjoittelun väliin ja suuntaa esimerkiksi uimarannoille tai lähimmille jalkapallokentille pakoon tunkkaisia ja kuumia halleja. Kaikista innokkaimmat harrastajat pelaavat tietenkin streetbandyä, eli salibandyn ulkoilmaversiota. Idea on muuten sama, paitsi että joukkueessa on vain kolme kenttäpelaajaa, maalit ovat pienet ja maalivahtia ei ole lainkaan. Streetbandyä voi pelata myös yksi yhtä vastaan.

Streetbandyä pelataan etenkin Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Amerikan länsirannikolla. Kentän voi pystyttää helposti esimerkiksi kotikadun kulmaan, jossa ei kulje autoja, tai vaikka rantabulevardin läheisyyteen. Ideana on lyhyet, yleensä noin 10 minuuttia kestävät pelit, joissa ensimmäinen viisi maalia tehnyt joukkue voittaa. Jos peli päättyy tasapeliin, seuraava maalintekijä voittaa ottelun. Streetbandyä pelataan kesällä myös Suomessa ja se oli etenkin 2000-luvun alussa yleinen ulkoilmaharrastus.

Erot eri maiden välillä

Amerikassa ja Kanadassa suhtaudutaan salibandyyn samalla tavoin kuin Suomessa. Se on osa peruskoululaisten liikuntatunteja, mutta tosissaan pelaamisen sijasta ideana on enemmänkin pitää hauskaa ja opetella käyttämään mailaa ja parantamaan omaa koordinaatiokykyä. Moni tunteekin tämän tyyppisen salibandyn nimellä sähly. Toki esimerkiksi Suomessa järjestetään aktiivisesti koulujen välisiä kisoja ja nuorten on mahdollista osallistua seuratoimintaan ja suunnata kansalliseen liigaan ja jopa maailmanmestaruuskisoihin asti.

Salibandyn synnyinmaassa Ruotsissa, ja toki myös toisessa naapurimaassamme Norjassa, lajiin suhtaudutaan lasten ja nuorten tasolla hieman vakavammin. Esimerkiksi höntsä-tyyppisen koululiikunnan sijasta lapsille tarjotaan heti avoimesti mahdollisuuksia osallistua vapaa-ajan harrastustoimintaan. Australiassa ja Aasiassa salibandyn harrastaminen on melko vähäistä, mutta heillä on kuitenkin oma aktiivinen salibandyliittonsa, Asia and Oceania Floorball Confederation, joka järjestää erilaista toimintaa ja pitää yllä kansainvälisiä suhteita.

Kilpailut

Myös salibandyssä kisataan maailmanmestaruudesta. Miesten MM-kisat on järjestetty joka parillinen vuosi vuodesta 1996 lähtien ja naisten MM-kisat taas joka pariton vuosi vuodesta 1997 lähtien. Alle 19-vuotiaiden poikien kisat järjestetään naisten MM-kisojen kanssa samana vuonna ja tyttöjen taas samana vuonna miesten kanssa. Suomi ja Ruotsi ovat pitäneet kultamitalipaikkoja aina itsellään, lukuun ottamatta naisten vuoden 2005 ja tyttöjen vuoden 2008 voittajaa Sveitsiä.

Erilaisia salibandykisoja järjestetään myös MM-kisojen ulkopuolella. Muita tunnettuja tapahtumia ovat muun muassa Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Japanissa tai Singaporessa vuosittain järjestettävä Asia-Oceania Floorball Cup ja Canada, USA, ja EuroFloorball Cupit. Euroopassa yksi tunnetuimmista avoimista kisoista on Czech Open, johon osallistuu vuosittain yli 200 salibandyseuraa yli 20 eri maasta. Salibandyn kansainvälinen toiminta on siis erityisen aktiivista, vaikka se onkin jäänyt monilta huomaamatta.

Tunnettuja ulkomaalaisia pelaajia

Asia-Oceania Floorball Cup on entiseltä nimeltään Asia Pacific Floorball Championship, ja siinä menestyneet maat ovat pääasiassa Singapore ja Japani. Tunnetuimpia Singaporen maajoukkueen pelaajia ovat maalivahti Sidhu Jay Pal ja puolustaja Sutiman Mazran. Joukkueen päävalmentaja on suomalainen Matti Joutsikoski, mutta kokoonpanon todelliset tähdet ovat kuitenkin itse pelaajat. Japanin joukkueen tähtipelaajia taas ovat naishyökkääjät Motoki Eru ja Takahashi Yui.

Singapore ja Japani ovat kuitenkin Pohjoismaissa hieman tuntemattomampia tekijöitä. Täällä salibandyn todellisia tähtiä ovat ruotsalaiset, tsekit ja sveitsiläiset. Ruotsalaisista salibandypelaajista kaikista kuuluisimpia ovat maajoukkueen tämänhetkinen keskushyökkääjä Fredrik Djurling ja entinen pelaaja Niklas Jihde. Sveitsin maajoukkueen pelaajista eniten huomiota ovat saaneet sen maalivahdit Meier Pascal ja Eder Patrick, jotka ovat onnistuneet torjumaan lajin huippunimien vaarallisia laukauksia jo useiden vuosien ajan.

Special Olympics & pyörätuolisähly

Special Olympics on kehitysvammaisille tarkoitettu, joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma, johon voivat osallistua nykyään myös salibandyä pelaavat liikkujat. Salibandy otettiin osaksi tapahtumaa vuonna 2017, eli uudistus on tapahtunut vasta hiljattain. Special Olympics -sählyn sääntöjä on kuitenkin muokattu hieman: kenttä on streetbandyn kokoa vastaava ja pelaajia on kentällä samanaikaisesti vain kolme plus maalivahti kustakin joukkueesta. Peliajat ovat kuitenkin samat.

Myös pyörätuolin kanssa liikkuvat voivat harrastaa salibandya. Tämä tehtiin virallisella tasolla mahdolliseksi ensimmäistä kertaa vuoden 2008 miesten Prahassa järjestettävissä maailmanmestaruuskisoissa, jonka jälkeen se on ollut aina mukana. Pyörätuolisählyn säännöt eivät eroa niin kutsutusta tavallisesta salibandystä miltei lainkaan: ottelut ovat samanpituisia, kentällä on yhteensä kuusi pelaajaa ja rikkeistä saa aivan samalla tavalla rangaistuksia. Nykyään myös sähköpyörätuolia käyttävillä on omia joukkueitaan.

Yhteenveto

Vastoin monien suomalaisten käsitystä, pelataan salibandya ympäri maailman. Laji on kuitenkin muihin tunnettuihin joukkuelajeihin verrattuna melko uusi; sitä tiedetään pelatun ensimmäistä kertaa vasta 1970-luvun alussa Ruotsissa, jonka jälkeen se levisi myös muualle Eurooppaan ja myöhemmin myös Aasiaan, Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan. Nykyään salibandyä pelataan jopa MM-tasolla. Lajista löytyy myös katuversio, joka on suosittu erityisesti Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Amerikan länsirannikolla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *